Äitienpäivä – tunteiden vuoristorata

Äitienpäivä on monille vuosijuhla täynnä lämpöä, onnea ja kiitollisuutta. Mutta se voi herättää myös monimutkaisia tunteita, erityisesti niille, jotka ovat menettäneet äitinsä tai joiden suhteet äitiinsä ovat olleet haastavat.

Itse muistan aina äitienpäivän, jona lapseni olivat vielä pieniä. Heräsin kukkien tuoksuun ja pienten käsien valmistamiin lahjoihin. Kuuntelin heidän söpöjä laulujaan ja katsoin heidän silmissä loistavaa rakkautta. Olin onnellinen ja kiitollinen, mutta myös hieman haikea. Tiesin, etten aina olisi lasteni äiti, enkä heidän pieniä käsiä enää tarvitsisi avuksi kukkien antamisessa.

Äitiys on upea ja haastava matka, joka on täynnä hetkiä, jotka haluaisimme jäädyttää ikuisiksi. Mutta se on myös matka, joka on täynnä huolia, epäilyksiä ja suruja. Olemme kaikki epäonnistuneet äiteinä jossain vaiheessa, ja kaikki olemme tehneet parempiakin valintoja äiteinä. Äitienpäivänä sekaisin oleva tunneskaala on ymmärrettävä osa äitiyttämme.

Äitienpäivä on kuitenkin myös muistutus siitä, kuinka paljon äitimme ovat meille antaneet. He ovat rakastaneet, huolehtineet ja uhranneet itsensä meidän vuoksiltamme. He ovat olleet meidän tukipylväitämme, luottamuksemme ja turvamme lähde. Äitienpäivä on tilaisuus kiittää äitejämme kaikesta, mitä he ovat tehneet meidän puolestamme.

Riittää, kun soitat puhelun, lähetät tekstarin tai käyt kertomassa äidillesi, kuinka paljon rakastat häntä. Se on pieni ele, mutta se voi saada hänet tuntemaan olonsa erityiseksi ja rakastetuksi. Älä ota ikinä äitiäsi itsestäänselvyytenä.

Ja teille, jotka kaipaatte äitiänne tänä äitienpäivänä, älkää surko vastatuuleen. Tiedän, että tunteet voivat olla ylivoimaisia. Mutta tiedän myös, että äitisi haluaisi sinun olevan onnellinen. Joten yritä löytää iloa pienistä asioista. Vie kukkia äitisi haudalle, sytytä kynttilä hänen muistolleen tai vietä aikaa rakkaimpiesi kanssa. Äitisi elää ikuisesti sydämessäsi.