Älä Luovuta

Tuijotitko eilen yöllä tuijottavaa katua kello kolmen aikaan yöllä? Kuuntelitko tuulella leyhyvien puiden kuiskausta vai etsitkö lohtua yötaivaalla loistavista tähdistä? Kuuntelin rapinaa, joka täytti ikkunani ulkopuolella olevan puun, ja ymmärsin, että olin tehnyt virheen.
Olin antanut periksi. Olin antanut periksi unelmalleni, antanut periksi suunnitelmalleni ja antanut periksi uskolleni itseeni. Odotin vain, että joku pelastaisi minut, kannattaisi minua ja antaisi minulle voimaa jatkaa. Mutta sitä ei ollut tulossa. Sitä ei ollut koskaan tulossa.
Nyt istun täällä ja kirjoitan tätä, ja tunnen suurta ylpeyttä. Ylpeyttä siitä, etten antanut periksi. Ylpeyttä siitä, että jatkoin taisteluni, etten koskaan lopettanut uskomasta itseeni ja unelmiini. Ja ylpeyttä siitä, etten koskaan antanut minkään asian estää minua tavoittelemasta täyttä potentiaaliani.
Tiedän, että minun on vielä paljon tehtävää, paljon esteitä ylitettävänä ja paljon haasteita voitettavana. Mutta en aio antaa periksi. En aio luopua. Minulla on vielä paljon saavutettavaa, paljon rakkautta annettavana ja paljon elämää elettävänä.
Joten jos sinäkin tunnet antaneesi periksi, jos sinusta tuntuu, että olet menettämässä toivosi tai uskosi itseesi, niin älä tee sitä. Älä koskaan lopeta taistelua. Älä koskaan lopeta uskomasta itseesi. Ja älä koskaan anna minkään asian estää sinua tavoittelemasta täyttä potentiaaliani.
Muista aina, että sinä olet ainoa, joka voi pelastaa itsesi. Sinä olet ainoa, joka voi kannustaa itseäsi ja antaa itsellesi voimaa jatkaa. Joten älä odota, että joku toinen tekee sen puolestasi. Tee se itse.
Älä luovuta. Ikinä.