Adam Britton: Ei milloinkaan arvannut, että minusta tulisi maailmankuulu

Joskus elämä heittää sinulle mutkia, joita et ikinä osannut odottaa. Minulle se kävi toteen, kun huomasin olevani lähes täysin sokea. Mutta se oli vasta tarinan alkua. Tässäpä teille tarinani.

Vaikeat ajat

Ensimmäiset merkit näköni heikkenemisestä alkoivat jo varhain teini-iässä. Vähitellen näkökenttäni kaventui, ja näköni hämärtyi. Diagnoosi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: minulla oli retinitis pigmentosa, etenevä silmäsairaus, joka johtaisi lopulta sokeutumiseen.

Uutinen oli murskaava. Olin aina ollut aktiivinen ja ulkoilmaihminen. Ajatus siitä, että menettäisin kykyni nähdä ja tehdä asioita, joita rakastin, täytti minut surulla ja epätoivolla.

Uusi suunta

Alkuperäisen šokin jälkeen tiesin, että minun oli löydettävä uusi suunta elämääni. Päätin opiskella hierojaksi ja löysin pian uuden intohimoni. Hieronta toi minulle täyttymystä ja auttoi minua löytämään uuden tarkoituksen.

Ajan myötä näköni heikkeni entisestään. Mutta en antanut periksi. Jatkoin hierojan työtä ja sopeuduin elämään sokeana. Ostin apuvälineitä, kuten pistekirjoituslaitteen ja näkemisen apuvälineitä, ja saatoin edelleen elää itsenäistä elämää.

Kuuluisuus, jota en odottanut

Eräänä päivänä kaikki muuttui. Sain puhelun tuotantoyhtiöltä, joka halusi haastatella minua dokumenttiin, joka käsitteli vammaisten ihmisten tarinoita. En ollut erityisen innostunut ajatuksesta, mutta suostuin vastahakoisesti.

Dokumentti sai suuren suosion, ja yhtäkkiä olin kaikkien huulilla. Ihmiset tulivat tapaamaan minua, pyysivät nimikirjoituksia ja halusivat kuulla tarinani. Olin äimänä. En ollut milloinkaan osannut odottaa, että minusta tulisi jonkinlainen kuuluisuus.

Elämäni nyt

Nykyään työskentelen edelleen hierojana ja puhujana. Jakan tarinaani ja autan muita vammaisia ihmisiä löytämään oman tiensä elämässä.

Jokainen päivä on erilainen. Välillä olen keskellä sosiaalista mylläkkää, ja välillä vietän aikaa kotona perheeni kanssa. Elämäni on täynnä haasteita, mutta myös lukuisia palkitsevia hetkiä.

Sokeutuminen muutti elämäni peruuttamattomasti. Mutta se myös opetti minulle, että mahdollisuudet ovat rajattomat, jos vain uskallat etsiä niitä.

Oi, ja se nimi? Se oli vain keksitty nimi, jonka tuotantoyhtiö antoi minulle dokumentissa. Mutta se jäi jotenkin päälle. Se kuulostaa ihanalta, eikö?