Aston Villa – Arsenal

Junamatkalla Birminghamiin mieleen muistui vuoden 1988 finaaliottelu, jossa Aston Villa kohtasi Arsenalin Wembleyllä. Olin tuolloin 12-vuotias ja Villa-fani. Se oli minulle ensimmäinen kerta Wembleyllä ja ilmapiiri oli sähköinen. Villa voitti lopulta ottelun 1–0, ja siitä tuli yksi elämäni kohokohdista.

Nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, olin jälleen matkalla Wembleylle, tällä kertaa katsomaan Aston Villan ja Arsenalin välistä liigacupin finaalia. Vaikka en ollut enää niin innoissani kuin nuorena, olin silti innoissani ottelusta. Tiesin, että se tulisi olemaan tiukka taisto, sillä molemmat joukkueet olivat pelanneet hyvin koko kauden.

Ottelu alkoi räjähtävästi, kun Villa otti johdon jo kolmen minuutin pelin jälkeen. Arsenal kuitenkin nousi peliin mukaan ja tasoitti vielä ennen puoliaikaa. Toinen puoliaika oli tasaisempi, kunnes Arsenal teki voittomaalin 82. minuutilla. Se oli murskaava isku Villa-faneille, mutta me tiesimme, että joukkueemme oli tehnyt parhaansa.

Ottelu oli kokonaisuudessaan hieno kokemus. Stadionin tunnelma oli mahtava ja Arsenal onnitti Villan pelaajia hienosta esityksestä. Vaikka Villa ei tällä kertaa voittanut, olen ylpeä joukkueestamme. He antoivat kaikkensa ja edustivat kaupunkiaan kunnialla.

Tappiosta huolimatta uskon, että Villalla on edessään valoisa tulevaisuus. Joukkue on nuori ja lahjakas, ja sillä on hyvä manageri. Luulen, että meistä tulee vielä tänä vuonna voima, jonka kanssa on laskettava.

Kiitos kaikille, jotka tekevät Aston Villasta niin erityisen seuran. Up the Villa!