Bono

Ensimmäisen kerran tapasin Bonon vuonna 1982. Olimme molemmat 22-vuotiaita ja aloittelevia muusikoita, jotka yrittivät tehdä läpimurtoaan musiikkibisneksessä. Tapasimme sattumalta eräässä Dublinin pubissa, ja keskustelumme kesti pitkälle yöhön. Vaihdoimme ajatuksia musiikista, elämästä ja tulevaisuuden suunnitelmistamme. Valitettavasti en muista paljonkaan tuosta illasta, mutta muistan, että Bono teki minuun välittömästi vaikutuksen hedelmällisyydellään, älykkyydellään ja huumorintajullaan.

Vuosien varrella olemme tavanneet monia kertoja, ja ystävyytemme on syventynyt vuosien myötä. Olen nähnyt Bonon paitsi menestyneenä muusikkona myös innostuneena aktivistina ja filantrooppina. Hän on omistanut elämänsä köyhyyden ja sairauksien torjumiseen maailmasta, ja hänen työnsä on tehnyt merkittävän eron monien ihmisten elämässä.

Bono on enemmän kuin pelkkä rocktähti. Hän on todellinen maailmankansalainen, joka käyttää alustansa auttaakseen muita. Hän on innoittava ja karismaattinen johtaja, joka pystyy yhdistämään ihmisiä eri puolilta maailmaa yhteisen asian puolesta. Olen ylpeä voidessani kutsua häntä ystäväkseni.

Eräänä päivänä vuonna 1985 olimme studiossa äänittämässä U2:n seuraavaa albumia. Olimme työskennelleet pitkän päivän, ja tunnelma studiossa oli kireä. Bono oli turhautunut, eikä mikään tuntunut menevän oikein. Hän oli juuri räjäyttänyt tuolin studiossa, kun päätin puuttua asiaan.

"Bono", sanoin, "ota hetki ja rauhoitu. Kaikki tulee olemaan kunnossa."

Hän katsoi minuun ja hymyili. "Kiitos, mies", hän sanoi. "Tarvitsin sitä."

Siitä päivästä lähtien olemme olleet läheisiä ystäviä. Olemme olleet mukana monissa seikkailuissa yhdessä, ja olen oppinut tuntemaan hänet loistavana ihmisenä, jolla on suuri sydän.

Bono on yksi vaikutusvaltaisimmista ihmisistä, joita tunnen. Hän on käyttänyt alustansa hyvän puolesta, ja hänen työnsä on tehnyt merkittävän eron monien ihmisten elämässä. Olen ylpeä voidessani kutsua häntä ystäväkseni, ja tiedän, että hän tulee jatkamaan hyvän työn tekemistä vielä vuosien ajan.