Dunbar

Dunbarin luku on sosiaalipsykologi Robin Dunbarin esittämä hypoteesi, joka kuvaa ihmisen kapasiteetin luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita.

Dunbarin mukaan ihmisen kognitiivinen kapasiteetti rajoittaa hänet noin 150 vakaaseen sosiaaliseen suhteeseen. Tämä luku perustuu Dunbarin tutkimukseen, jossa hän analysoi erilaisten kädellisten aivon neokorteksin kokoa ja niiden sosiaalisten ryhmien kokoa.

Vaikka Dunbarin luku on suhteellisen vakio kädellisillä, sitä voidaan soveltaa myös ihmisiin. Dunbar ehdotti, että ihmisen neokorteksin koko sallii enintään noin 148 vakaata sosiaalista sidettä. Nämä suhteet voidaan jakaa erilaisiin tasoihin:

• Ydinystäväpiiri: Noin 5 henkilöä, joiden kanssa olet erittäin läheinen.
• Läheiset suhteet: Noin 15 henkilöä, joiden kanssa ylläpidät säännöllistä yhteyttä.
• Hyvät ystävät: Noin 50 henkilöä, joiden kanssa sinulla on säännöllinen vuorovaikutus.
• Tutut: Noin 150 henkilöä, jotka tunnet ja joiden kanssa voit olla vuorovaikutuksessa tilaisuuden tullen.

Dunbarin luku ei ole ehdoton raja, vaan pikemminkin arvio siitä, kuinka monta sosiaalista sidettä ihminen pystyy hallitsemaan kerrallaan. Se voi vaihdella yksilöstä riippuen useista tekijöistä, kuten persoonallisuudesta, elämänvaiheesta ja sosiaalisesta kontekstista.

Dunbarin luku on herättänyt paljon keskustelua sosiaalisten verkostojen ja ihmisten käyttäytymisen tutkimuksessa. Se on auttanut ymmärtämään ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen rajoja ja sitä, miten me luomme ja ylläpidämme suhteita.

Käytännössä Dunbarin lukua voidaan käyttää oppaana omien sosiaalisten verkostojen hallinnassa. Jos tunnet olevasi hukkua sosiaalisiin sitoumuksiin, saattaa olla aika harkita suhteiden karsimista tai priorisointia. Vaihtoehtoisesti, jos tunnet olevasi yksinäinen tai etsit uusia ystävyyssuhteita, voit yrittää laajentaa sosiaalista piiriäsi ja solmia uusia suhteita.

Dunbarin luku on kiehtova ja moniulotteinen teoria, joka on vaikuttanut merkittävästi tapaamme ymmärtää ihmisen sosiaalista käyttäytymistä. Se on muistutus siitä, että meillä kaikilla on rajallinen kyky sosiaalisiin suhteisiin ja että on tärkeää priorisoida ja ylläpitää niitä, jotka ovat meille kaikkein tärkeimpiä.