Hei kaikille ja tervetuloa minun maailmaani - eläkkeellä olevan Eeva-mummun maailmaan! Olen täällä jakamassa kokemuksiani, ajatuksiani ja ehkä jopa muutaman reseptin pitkästä ja värikkäästä elämästäni.
Kasvoin pienessä kylässä, jossa kaikki tunsivat toisensa. Lapsuuteni oli täynnä seikkailuja ja kepposia. Kerran, kun olin vain 7-vuotias, päätin kiivetä kylän korkeimpaan puuhun. No, tietenkään se ei mennyt ihan putkeen, ja jouduin viettämään yön oksalla, kunnes isäni tuli pelastamaan minut.
Nuorena tapasin elämäni rakkauden, Laurin. Menimme naimisiin ja saimme kolme upeaa lasta. Yhdessä koimme monia iloisia ja surullisia hetkiä, ja rakkaus vain vahvistui ajan myötä. On sanomattakin selvää, että Laur on yhä elämäni tärkein ihminen.
Kun tuli aika jäädä eläkkeelle, olin hieman hämmentynyt. Olin aina niin tottunut olemaan kiireinen ja aktiivinen. Mutta yhtäkkiä minulla oli aikaa ihan kaikkeen! Aluksi en tiennyt, mitä tehdä itseni kanssa. Mutta sitten löysin uusia harrastuksia, kuten lukemisen, neulomisen ja joogaamisen. Ja parasta kaikessa on, että minun ei tarvitse enää kiirehtiä mihinkään.
Totta kai ikääntymiseen liittyy myös joitakin haasteita. Luut alkavat vähän kolottaa, silmälasit ovat aina hukassa ja muisti ei enää toimi ihan niin hyvin kuin ennen. Mutta hei, ketä kiinnostaa? Olen elänyt hyvän elämän ja saanut olla todistamassa lasteni ja lastenlasteni kasvavan. Olen oppinut paljon, nauranut paljon ja rakastanut vielä enemmän.
Joten, jos minulta kysytään, millaisia neuvoja antaisin nuoremmalle itselleni, niin sanoisin: Älä pelkää ikääntymistä. Se on elämän luonnollinen osa. Nauti jokaisesta hetkestä, koska aika kuluu nopeammin kuin luulet. Ja muista aina, että rakkaus on elämän tärkein ainesosa.
Kiitos, että luit tarinani. Toivottavasti nautit siitä yhtä paljon kuin minä nautin sen kirjoittamisesta. Ja muista, elämä on seikkailu, joten nauti siitä täysin rinnoin!