Eva

Rakastan elokuvia. Ne ovat taianomaista pakoa todellisuudesta, ikkuna toisiin maailmoihin ja tunteiden valtameri, joka voi joko rauhoittaa tai herättää meidät. Ja vaikka monet elokuvat jättävät meihin vaikutuksen, on harvinaista löytää sellaisen, joka saa meidät ajattelemaan elämäämme uudella tavalla.
Elokuva ""Eva"" on juuri sellainen. Se on tarina Alexista, älykkäästä nuoresta naisesta, joka kärsii Aspergerin syndroomasta. Alexilla on vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, mutta hänellä on erinomaiset havainnointikyvyt ja epätavallisen tarkka muisti. Kun hänen isänsä tapetaan, Alex alkaa tutkia tapausta itse ja päätyy keskelle vaarallista salaliittoa.
Elokuva ei ole pelkästään jännityskertomus. Se on myös koskettava tarina ihmisyydestä, ystävyydestä ja hyväksynnästä. Alexin hahmo on niin hyvin kirjoitettu ja niin aito, että on mahdotonta olla tuntematta myötätuntoa häntä kohtaan.
Erityisesti pidin siitä, miten elokuva käsitteli Aspergerin syndroomaa. Se ei esittänyt sitä sairautena tai vammaisuutena vaan pikemminkin osana sitä, kuka Alex on. Se osoitti, että erilaisuutta ei pidä pelätä vaan juhlia.
Elokuva sisältää myös upean näyttelijäntyön. Isabelle Huppert on loistava Alexina, ja hänen suorituksensa on yksi parhaista, mitä olen koskaan nähnyt. Muukin näyttelijäkaarti on erinomainen, ja he kaikki tuovat rooleihinsa syvyyttä ja vivahteikkuutta.
""Eva"" on todella vaikuttava elokuva, joka onnistuu olemaan sekä viihdyttävä että ajatuksia herättävä. Se on tarina ihmisyydestä ja niistä kamppailuista, joita me kaikki kohtaaamme, riippumatta siitä, millaisia olemme.
Suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa kaikille, jotka etsivät sekä viihdyttävää että ajatuksia herättävää elokuvaa. Se ei varmasti jätä sinua kylmäksi.