Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten ihmiset katoavat. Miten he voivat yksinkertaisesti hävitä ilman mitään jälkeä?
Viime vuonna kadotin oman isoäitini. Hän oli 86-vuotias ja kärsi muistisairaudesta. Eräänä iltana hän vain lähti kotoaan eikä koskaan palannut.
Etsimme häntä kuukausia, mutta mitään ei löytynyt. Hän oli kuin haihtunut ilmaan.
Tänään on vuosipäivä hänen katoamisestaan. Vieläkin mietin häntä joka päivä. Ihmettelen, missä hän on ja onko hän kunnossa.
Mutta sitten tapahtui jotain uskomatonta. Muutama viikko sitten sain puhelun tuntemattomalta numerolta. Puhelimen päässä ollut nainen kertoi, että hän oli löytänyt isoäitini.
En voinut uskoa sitä. Kysyin häneltä, missä hän oli ja miten hän oli löytänyt hänet.
Nainen kertoi, että hän oli löytänyt isoäitini pienestä kylästä Pohjois-Englannista. Hän oli asunut siellä paikallisen perheen luona noin vuoden ajan.
Naisen mukaan isoäitini oli eksynyt kotiin palatessaan ja oli sitten unohtanut, kuka hän oli ja mistä hän tuli.
Perhe, joka oli hänet löytänyt, oli huolehtinut hänestä ja yrittänyt etsiä hänen omaisiaan. He olivat löytäneet hänen lompakosta henkilöllisyystodistuksen, josta he olivat saaneet yhteystietoni.
Menin välittömästi Pohjois-Englantiin tapaamaan isoäitini. Olin niin helpottunut nähdessäni hänet hengissä ja kunnossa.
Hän ei muistanut minua aluksi, mutta kun kerroin hänelle kuka olin, hän hymyili ja halaili minua.
Olen niin kiitollinen perheelle, joka huolehti isoäidistäni. He pelastivat hänen henkensä.
Koko tämä kokemus on opettanut minulle, että ei koskaan saa luovuttaa toivoa. Vaikka asiat näyttävät toivottomilta, aina on mahdollista, että kaikki kääntyy parhain päin.