Granlund, Granlund

Tuttu juttu. Suuri, vankka saksalainen linja-auto saapuu, liikkumattomien suunnitelmien mukaisesti, hieman ennen seitsemää aamulla standille. Yritimme yön pimeydessä etsiä lähimmän pankkiautomaatin, jotta saataisiin vähän käteistä - siis saksalaisia markkoja. Ongelma on siinä, että en ole koskaan aikaisemmin nostanut rahaa Saksassa sijaitsevasta pankkiautomaatista. Olin lukenut jostakin, että ne olisivat erilaisia kuin Suomessa. Ja sitä ne olivatkin. Pankkikortti nostatusaukkoon ja kun mitään ei tapahdu, niin toinen kortti toiseen aukkoon, ei mitään, kolmas kortti ja nyt neljäs. No, vielä yksi yritys, eri pankin kortilla. Eihän siitä mitään tule, täällä me seisomme pankkiautomaatin edessä, ilman rahaa, ilman bussirahaa. Loppujen lopuksi saimme käteistä suomalaisten pankkikorteilla - en tiedä miten, mutta se toimii!

Nyt pitää liikkua, bussi on jo melkein tulossa. Ja, se on se tuttu bussi, sinisellä mustalla pohjalla, jonka tunnemme omistajansa mukaan autoksi nimeltä Granlund. Aloitamme pitkän matkan kohti Wieniä. Saksan maaseutu vilisee ohi, mutta iltapäivän aikana saavumme joko Itävaltaan tai Sveitsiin, en tiedä, minulla ei ole karttaa. Mutta toinen toistaan hienoimpia alppikyliä vilisee ohi. Jokainen niistä sijaitsee paraatipaikalla, aivan kuin luonto olisi järjestänyt esityksen. Ne ovat upeita.

Illalla saavumme Wieniin. Se on upea kaupunki, jossa on paljon nähtävyyksiä. Mutta me olemme saapuneet tänne opiskelemaan, ei lomailemaan. Asuntola, johon meidät on sijoitettu, sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, mutta se on siististi hoidettu paikka. Kun olemme asettuneet huoneisiimme, on aika lähteä etsimään ruokaa. Samalla matkalla voimme tutustua ympäristöön. Löydämme muutaman ruokapaikan, mutta ne näyttävät hieman kalliilta. Emme vielä tunne kaupungin hintoja, joten emme tiedä onko ruoka kallista vai ei. Olemme jo melko nälkäisiä ja rähjäiset. Päätämme, että tulemme selviytymään tästä päivästä. Ruoka on hyvää, mutta kyllä se vain on hieman liian kallista. Kun saamme syötyä ja juotua nousemme ylös ja muutamme ravintolaa.

Seuraavan päivän olemme päättäneet varustautua paremmin. Meillä on pieni keittiö ja meillä on jo ruokaostokset tehty. Tämän päivän ruokailu on sekä halvempaa että parempaa. Seuraavien päivien aikana tutustumme paremmin alueeseen. Käymme Praterissa (huvipuisto), Schönbrunnin eläintarhassa, Hofburgissa (keisarillinen palatsi) ja paljon muuta. Tutustumme kaupungin keskustaan ja iltaisin menemme tanssimaan ja kuuntelemme musiikkia. Käymme også på operaen. Meillä on todella hauskaa alusta asti. Viikko kuluu kuin siivillä ja pian on aika lähteä Suomeen. Tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ja se oli upea kokemus. Matkalla tapasimme paljon uusia ihmisiä ja opimme paljon. Se oli ikimuistoinen matka.

Tänään vuosikymmeniä myöhemmin esikoispoikani on opiskelemassa Saksassa, lähellä Berliiniä. Hän soittaa minulle ja kertoo, että hänen kaverinsa on menossa Wieniin opiskelemaan, hän tietää, että minä olen käynyt siellä, ja kysyy, että onko minulla antaa hänelle joitain hyviä neuvoja. En voinut olla hymyilemättä, kaikki muistot tulivat takaisin

Kerroin hänelle, että Wien on upea kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Ja neuvoin häntä menemään nauttimaan tästä mahdollisuudesta, koska se on ainutlaatuinen kokemus. kerroin hänelle myös muutamia käytännön neuvoja, kuten miten oppia kieli, miten saada asumislupa ja miten selviytyä Itävallan hinnoista.

Toivotan hänelle onnea ja hän kiittää neuvoistani. Luulen, että hänestä tulee olemaan hyvä. Sitten laitan luurin alas ja hymyilen. On mukava tietää, että minun suosituksiani arvostetaan.