Hyvänen aika, et usko, mitä nyt tapahtui!

Tulimme juuri matkalta, jonka aikana näimme uskomattoman asian. Se oli niin jännittävää, että on pakko jakaa se teidän kanssanne.

Olimme vaeltamassa vuorilla, kun yhtäkkiä huomasimme edessämme karhun. Se seisoi kivellä ja katsoi meihin päin.

Sydämemme alkoivat tykyttää kuin villit, ja meillä oli kauhu silmissä. Emme tienneet, mitä tehdä. Karhu oli paljon meitä suurempi, ja me tunsimme itsemme pieniksi ja avuttomaksi.

Seuraavaksi karhu alkoi lähestyä meitä hitaasti. Me vain seisoimme paikallamme ja toivoimme, että se ei hyökkäisi. Mutta karhu ei hyökännytkään. Se tuli aina vain lähemmäs ja lähemmäs.

Lopulta karhu pysähtyi aivan vieressämme. Se katsoi meitä silmiin, ja me katsoimme sitä. Ja sitten, ihan yhtäkkiä, se kääntyi ja lähti.

Olimme ällikällä lyötyjä. Me emme voineet uskoa, että karhu oli juuri kävellyt pois. Me vain seisoimme siellä ja katsoimme perään, kunnes se katosi näkyvistä.

Se oli uskomaton kokemus. Me olimme nähneet karhun ihan läheltä, ja se ei ollut tehnyt meille mitään. Me tunsimme olevamme todella onnekkaita.

Meidän pitäisi varmaan ostaa lottolippu. Tai ainakin pitää tämä kokemus mielessä, kun seuraavan kerran meitä pelottaa. Koska jos me selviydyimme karhusta, me selviämme mistä vain.