Kapinallisharja

Etsin turvaa vihreästä seinästä. Ihmiset hosuivat ympärilläni.
"Odota hetki", sanoin.
"Mitä teet?" vaimo kysyi.
"Odotan, että lehdet tulevat takaisin", vastasin.
Olimme irtautuneet ryhmästämme ja eksyneet jättimäiseen kaktuksen varjostamaan kanjoniin Desert Botanical Gardenissa.
Olin seurannut polkua, joka katosi lehtien alle. Halusin nähdä mitä oli niiden takana, mutta kun astuin eteenpäin, lehdet osui kasvoihini kuin pehmeä vihreä tsunami.
"Miksi?" kysyi vaimo.
"Koska haluan tietää", vastasin. "Haluan tietää, mitä lehtien takana on."
"Mutta mitä siellä on?" kysyi hän.
"En tiedä", sanoin. "Siksi minun on katsottava."
Odotin hetken ja lehdet alkoivat hiljalleen liikkua takaisin paikoilleen. Kurkkasin niiden alta ja näin pienen vihreän linnun.
"Siellä on lintu", sanoin.
"Oi, se on kaunis", sanoi vaimo.
Linnun sulkapeite oli yhtä vihreä kuin lehdet, ja sen rinta oli täynnä pieniä mustia pilkkuja. Se istui oksalla ja lauloi kaunista melodiaa.
Katselin lintua hetken ja sitten käännyin pois. Jatkoimme matkaamme, mutta en voinut lakata ajattelemasta sitä. Se oli kuin pieni vihreä salaisuus, jota vain minä tiesin.
Joskus elämässä on kapinoitava. On seurattava polkuja, jotka vievät sinut pois mukavuusalueeltasi. On mentävä lehtien taakse ja katsottava, mitä siellä on.
Saatat yllättyä siitä, mitä löydät.