Heräsin keskiviikkoaamuun kuin monena muuna arkiaamuna. Aikataulu oli tiukka, ja oli kiire töihin. Kuten aina, aamuni alkoi kupillisella kahvia. Käteni tärisi, kun kaadoin kuumaa nestettä kuppiin, ja mieli hymyili, kun tuoksu levisi huoneeseen.
Tuo kahvikupillinen ei ollut kuitenkaan mikään tavallinen kuppi kahvia. Se oli kuin taideteos, joka oli valmistettu rakkaudella ja taidolla. Espresso oli vahvaa ja täyteläistä, maustettuna kevyellä suklaan vivahteella. Foami oli samettista ja kermainen, muodostaen kauniin kuvion pinnalle.
Istuin alas ja suljin silmäni. Ensimmäinen kulaus oli kuin taivaallinen kokemus. Kahvi lämmitti sisältäni ja piristi mieltäni. Se oli kuin pieni tauko kaaoksesta, hetki rauhoittua ja nauttia. Siinä hetkessä en ollut työmatkalla kiirehtivä aamuvirkku, vaan hetkestä nauttiva ihminen, joka oli löytänyt täydellisen kahvikupin.
Jatkoin matkaani työhön, mutta kahvikupin maku jäi suuhuni. Se oli muistutus siitä, että vaikka arki on usein kiireistä, on tärkeää löytää pieniä hetkiä nautintoon. Ja minulle se hetki oli keskiviikon aamun täydellinen kahvikupillinen.
Kahvin ystävän vinkit täydelliseen keskiviikkokahviin:
"Täydellinen kuppi kahvia on kuin pieni loma arjen keskellä."