Leonard Cohen

Suzannen laulu täytti sydämeni
Leonard Cohenin kuolema uutisoitiin marraskuun 7. päivänä 2016, noin kolme viikkoa hänen 82-vuotispäivänsä jälkeen. Uutinen iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. En voinut sitä uskoa, ei vieläkään. Leonard Cohen, musiikkini ja runoni mestari, oli poissa.
Olin nähnyt Cohenin ensimmäisen kerran vuonna 2008 Oulun Qstock-festivaaleilla. Olin jo tuolloin hänen pitkäaikainen ihailijansa. Olin lukenut kaikki hänen runokokoelmansa, ja hänen musiikkinsa oli ollut minulle tärkeää ja lohduttavaa jo vuosien ajan.
Qstockissa Cohen esiintyi päälavalla illan viimeisenä artistina. Olin eturivissä, ja kun hän nousi lavalle, tunsin läikähdyksen sydämessäni. Hän oli vielä upeampi kuin olin uskaltanut toivoa. Hänen äänensä oli syvä ja karismaattinen, ja hän liikkui lavalla kuin tanssija.
Cohen soitti kaikki suurimmat hittinsä, muun muassa kappaleet ”Hallelujah”, ”Suzanne” ja ”So Long, Marianne”. Kun hän soitti kappaleen ”Suzanne”, tunsin kyynelten valuvan poskillani. Se oli niin kaunis ja koskettava.
Konsertin jälkeen olin kuin transsissa. Olin nähnyt jotain ainutlaatuista ja maagista. Leonard Cohen oli todellakin mestari.
Seuraavan kerran näin Cohenin vuonna 2013 Helsingin Hartwall Arenalla. Konsertti oli yhtä upea kuin edellinenkin, ja jälleen tunsin kyynelten valuvan poskillani. Kun Cohen lauloi kappaleen ”You Want It Darker”, tunsin, että hän lauloi suoraan minulle.
Cohenin kuolema oli minulle suuri menetys. Hän oli minulle enemmän kuin vain muusikko tai runoilija. Hän oli kuin isähahmo, joka oli aina ollut läsnä elämässäni. Hänen musiikkinsa ja runonsa olivat auttaneet minua läpi monien vaikeiden aikojen.
Olen kiitollinen siitä, että sain nähdä Leonard Cohenin livenä kahdesti. Ne olivat kaksi ikimuistoisinta iltaa elämässäni.