Marine Le Pen, kansallisen liittouman johtaja, on yksi Ranskan poliittisen kentän kiistanalaisimmista hahmoista. Hänen äärioikeistolaiset mielipiteensä ja maahanmuuttokriittiset puheensa ovat herättäneet sekä ihailua että vihaa.
Le Penin tie politiikkaan alkoi jo nuorena liityttyään isänsä, Jean-Marie Le Penin, perustamaan äärioikeistolaiseen Kansalliseen rintamaan. Hän nousi nopeasti puolueen riveissä ja valittiin puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2011. Le Pen onnistui modernisoimaan puoluetta ja tekemään siitä houkuttelevamman valtavirran äänestäjille.
Le Penin nousu kohti politiikan kärkeä on ollut sekava. Hän on useaan otteeseen joutunut oikeuteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Vuonna 2015 hänet tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen holokaustin kieltämisestä. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt häntä jatkamasta poliittista uraansa.
Le Penin politiikka perustuu vahvasti maahanmuuttokriittisyyteen. Hän on vaatinut rajojen tiukentamista ja maahanmuuton rajoittamista. Hän on myös kannattanut Ranskan eroa Euroopan unionista. Le Penin talouspolitiikka on lähinnä protektionistista. Hän on vaatinut protektionististen toimenpiteiden lisäämistä Ranskan yritysten suojelemiseksi kilpailulta.
Le Penin suosio on kasvanut viime vuosina. Hän onnistui pääsemään Ranskan presidentinvaalien toiselle kierrokselle vuonna 2017, vaikka hävisi lopulta Emmanuel Macronille.
Le Pen on polarisoiva hahmo. Hänen kannattajat näkevät hänet Ranskan pelastajana, joka puolustaa maata maahanmuuttolta ja EU:n byrokratialta. Hänen vastustajansa pitävät häntä vaarallisena ekstremininä, joka uhkaa Ranskan demokratiaa. Jää nähtäväksi, pystyykö Le Pen murtamaan lasson, joka hänet erottaa Ranskan presidentistä.
Loppuun haluaisin vielä sanoa, että vaikka minä en henkilökohtaisesti kannata Marine Le Penin politiikkaa, olen kunnioitettava hänen päättäväisyyttään. Hän on taitava poliitikko, joka on onnistunut murtamaan äärioikeiston lasikaton. Toivottavasti jatkossa hänen politiikassaan korostuu enemmän yhdistäminen kuin jakaminen.