Merimaisema

Minulla on aina ollut erityinen suhde mereen. Rakastan sen tuoksua, makua ja ääntä. Rakastan tunnetta hiekasta varpaideni välissä ja auringonpaisteesta ihollani. Meri on minulle paikka rentoutua, unelmoida ja tuntea itseni elossa.
Muistan, kun olin lapsi, viettäisin tuntikausia rannalla vain katsomalla aaltoja. Miettisin, mistä ne tulivat ja minne ne menivät. Kuvittelin, että ne olivat salaisia viestejä kaukaisesta maasta. Jopa nyt, kun olen aikuinen, löydän itseni edelleen tuijottamassa aaltoja tuntikausia. Ne ovat aina rauhoittavia ja inspiroivia.
Meri on myös ollut minulle monien onnellisten muistojen paikka. Se on paikka, jossa olen viettänyt aikaa perheeni ja ystävieni kanssa. Se on paikka, jossa olen oppinut uimaan, purjehtimaan ja sukkulamaan. Se on paikka, jossa olen nähnyt kauniita auringonlaskuja ja kuullut uskomattomia tarinoita.
Mutta meri on myös arvaamaton ja vaarallinen paikka. Olen nähnyt sen raivona ja armottomana. Olen nähnyt sen nielevän ihmisiä ja veneitä. Olen nähnyt sen aiheuttavan tuhoa ja surua.
Mutta huolimatta sen vaaroista, minulla on aina ollut syvä kunnioitus merta kohtaan. Tiedän, että se on voimakas voima, jota on kohdeltava kunnioittavasti. Tiedän, että se on paitsi kaunis ja arvaamaton, mutta myös välttämätön elämälle maaplaneetalla.
Meri on minulle paikka, jossa voin olla yksin ajatuksieni kanssa. Se on paikka, jossa voin tuntea itseni pieneksi ja merkityksettömäksi. Ja se on paikka, jossa voin tuntea itseni suuren universumin osaksi.
Meren äärellä olen aina tuntenut olevani kotona. Se on paikka, jossa voin olla oma itseni ja unohtaa maailmani huolet. Se on paikka, jossa voin unelmoida ja uskoa, että kaikki on mahdollista.