MUISTA KOHTATA IHMISET AINA HYMYILLÄ

Kun tapasin ensimmäisen kerran englantilaista ystävääni, olin suorastaan järkyttynyt. Hän hymyili kaikille.
Minä olin niin tot tuntemattomien vierastamiseen tottunut suomalainen, että ihmettelin miksi hän hymyili jopa kassieroille ja bussikuskeille, ihmisille, joita hän ei todennäköisesti enää ikinä tapaisi.

Olin kuullut, että maailman terveellisemmissä maissa ihmiset hymyilevät, mutta en ollut itse nähnyt sitä käytännössä. Tunsin olevani vähän omituinen, koska en hymyillyt automaattisesti kaikille.

Suomessa ei hymyileminen ole tapana. Me suomalaiset emme hymyile edes ystävillemme kovin usein, saati sitten tuntemattomille. Me koetamme olla asiallisia emmekä kiinnittää itseämme liikaa huomiota. Hymyileminen on joskus liian innokkaan, liian amerikkalaisen ja liian ystävällisen tuntuma.

Miksi siis hymyillä, mietin.

Mutta sitten, kun kysyin englantilaiselta ystävältäni asiasta, hän sanoi jotakin niin viisasta, että se on jäänyt mieleeni siitä asti. Hän sanoi:

– Kun hymyilen ihmisille, minä haluan antaa heille hyvän päivän.

Ja siinä kaikki. En voinut olla olematta samaa mieltä.

Kun hymyilemme toisillemme, emme vain hymyile. Me annamme heille hyvän päivän. Ja jokainen kaipaa hyvää päivää, varsinkin synkkinä ja kylminä päivinä.

Ja vaikka joku ei hymyilisi takaisin, ei se tarkoita etteikö hän tarvitsisi sitä hyvää päivää. Ehkä hän menee läpi vaikean ajan tai on vain surullinen. Tai ehkä hän on vain suomalainen.

Joten muista aina hymyillä. Se on helppo ja ilmainen tapa tehdä maailmasta vähän parempi paikka.

Ja älä unohda hymyillä myös itsellesi. Se on parasta itsehoitoa, mitä tiedän.