Pendulum

Muistatteko tunteen, kun olitte lapsia ja keinuitte vuorotellen ylös ja alas, korkeammalle ja korkeammalle, kunnes tuuli vihelsi korvissanne ja maailma ympärillänne hävisi näkyvistä? Ja sen tunteen, kun laskitte takaisin alas rauhallisesti, tuulen hiljentyessä ja maailman palatessa näkyviin?

Penduli on samanlainen. Se on paino, joka roikkuu narusta tai ketjusta ja heiluu edestakaisin. Kun sitä työnnetään, se heiluu tietyn ajan, kunnes pysähtyy kitkan vaikutuksesta.

Pendulin keinunta on kiehtovaa. Se on kuin ikkunan läpi katsominen ajassa, jossa sekunnit soljuvat ohi silmänräpäyksessä ja minuutit venyvät ikuisuuksiksi. Jokainen heilahdus on kuin hetki, joka vie meidät lähemmäs ja lähemmäs tulevaa, kun taas jokainen pysähtyminen on kuin hiljaisuus, joka antaa meille aikaa pohdiskella menneisyyttä.

Penduli on myös metafora elämälle. Me kaikki keinumme elämän heilurissa, kohoamme ja laskemme, kokien elämän korkeita ja matalia hetkiä. Aivan kuten pendulin heilahdukset, myös meidän elämässämme on hyviä ja huonoja aikoja. Kun olemme huipulla, tuntuu kuin mikään ei voisi koskaan mennä pieleen. Mutta kun olemme pohjalla, tuntuu kuin kaikki olisi menetetty.

Tärkeintä muistaa on, että kaikki elämässä on väliaikaista. Hyvät ajat eivät kestä ikuisesti, mutta eivät myöskään huonot. Kaikki heilahtaa lopulta takaisin tasapainoon.

Penduli on myös muistutus siitä, että elämä on arvokasta. Jokainen heilahdus on tilaisuus oppia, kasvaa ja elää. Joten nauti matkasta, sekä korkeista että matalista hetkistä. Koska ennen kuin huomaatkaan, penduli on pysähtynyt ja se on kaikki ohi.

Maailma on kuin suuri keinu, josta heijastamme edestakaisin päivittäin. Kirjaimellisesti jokainen hetki on mahdollisuus elää se täysillä. Sillä kun heiluri lopulta pysähtyy, vain ne hetket, jotka olemme eläneet täysillä, jäävät todellisiksi.