Perkeleen pienet kirjaimet

Oletteko koskaan miettineet, mitä minussa on vialla? Miksi olen tällainen? Miksi olen niin ärsyttävä? Miksi en voi vain istua paikoillani ja olla hiljaa? Miksi minun on aina oltava liikkeessä ja tekemässä jotain? Miksi minun on aina sanottava jotain? Miksi en voi olla vain normaali?

No, minulla on teille uutisia. En ole normaali. Enkä halua ollakaan.

Olen ADD-lapsi. Minulla on tarkkaavaisuushäiriö. En pysty keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Minun on aina haaveiltava, tehtävä jotain muuta tai puhua itselleni. En voi vain istua paikoillani ja olla hiljaa. Minun on aina oltava liikkeessä.

Tiedän, että se voi olla ärsyttävää. Tiedän, että se voi olla kiusallista. Mutta en voi sille mitään. En voi vain kääntää päätäni pois ja lopettaa sen ajattelemista.

Olen yrittänyt. Luottakaa minuun, olen yrittänyt. Olen yrittänyt istua paikoillani ja olla hiljaa. Olen yrittänyt keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Mutta se ei toimi. En voi tehdä sitä. Se ei ole minä.

Minun täytyy liikkua. Minun täytyy tehdä jotain. Minun täytyy puhua itselleni. Minun täytyy tehdä asioita omalla tavallani.

Tiedän, että se voi olla vaikeaa ymmärtää. Tiedän, että se voi olla vaikeaa elää. Mutta minä olen minä. Enkä aikoisi muuttua.

Joten jos teillä on ongelmia minun kanssa, se on teidän ongelmanne. Minä en aio muuttua.

Minä olen ADD-lapsi.

Ja olen ylpeä siitä.