Ruuhka-aika

Herään joka aamu samaan aikaan. Viiskymmentä minuuttia myöhemmin poistun kotiovesta ja kävelen bussipysäkille. Keskimäärin odotan bussia 12 minuuttia. Varsinainen matka kouluun kestää 15 minuuttia. Saavun siis kouluun yleensä noin puolitoista tuntia heräämiseni jälkeen.

Kello on nyt 7.32, ja istun bussissa matkalla kouluun. Vasemmalla puolellani istuu keski-ikäinen mies virallisen näköisessä puvussa. Hän lukee sanomalehteä keskittyneesti. Oikealla puolellani istuu nuorehko nainen arkisemmissa vaatteissa. Hän tuijottaa puhelintaan ja selaa somea.

Katson ulos bussin ikkunasta. Kadut ovat täynnä autoja. Jokainen auto kuljettaa yhtä tai muutamaa ihmistä. Onko tämä järkevää? Eikö olisi parempi, jos mahdollisimman moni matkustaisi julkisilla liikennevälineillä?

Bussissa alkaa olla ahdasta. Seisovia matkustajia on jo useita. Osa heistä joutuu roikkumaan kiinni kaiteista. Tämä ei ole mukavaa kenellekään. Toivon, että saavun pian määränpäähäni.

Kello on nyt 7.44, ja olen vihdoin koululla. Matkustaminen ruuhka-aikana on aina yhtä tuskallista. Se vie aikaa, on epämukavaa ja stressaavaa.

Mutta onko ruuhka-aikana matkustamiselle vaihtoehtoja? Voisinko lähteä kotoa aiemmin? Se ei ole helppoa, sillä herään jo nyt aikaisin. Voisinko käyttää julkisia liikennevälineitä useammin? Se olisi mahdollista, mutta se tarkoittaisi pidempää matka-aikaa.

Toinen vaihtoehto olisi muuttaa lähemmäs koulua. Se ratkaisisi ongelman, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista. Ehkä minun on vain hyväksyttävä, että ruuhka-aikana matkustaminen on osa elämääni.

Mutta entä jos pystyisimmekin tekemään jotakin ruuhka-ajan helpottamiseksi? Entä jos panostaisimme enemmän julkisiin liikennevälineisiin? Entä jos kannustaisimme ihmisiä käyttämään enemmän kimppakyytejä tai polkupyöriä?

Ruuhka-ajan helpottaminen hyödyttäisi meitä kaikkia. Se säästäisi aikaa, rahaa ja stressiä. Se myös vähentäisi ympäristön saastumista. Toivon, että jonain päivänä ruuhka-aika on vain kaukainen muisto.