Seine

Suuren virran rannalla asuin pari vuotta. Seinelle kutsuttiin se virta, ja Seinen nimi oli se paikka, missä asuin.
Suuret virrat virtaavat aina eteenpäin, ja niin virtaa Seinekin. Edestakaisin. Edes ja takaisin. Ylös ja alas. Se oli joki, joka ei koskaan päässyt kauas mistään, mutta joka virtasi loputtomasti eteenpäin.
Asuin Seinen rannalla, ja siellä näin paljon. Näin ihmisiä, jotka tulivat ja menivät. Näin laivoja, jotka seilasivat edestakaisin. Näin eläimiä, jotka asuivat joessa. Ja näin taivaan, joka muuttui päivästä toiseen.
Seinen rannalla asuminen oli kuin eläminen suuressa, eloisassa taulussa. Joka päivä oli uusi, ja joka päivä oli kaunis omalla tavallaan.
Muistan erään päivän, kun istuin rannalla ja katselin taivasta. Taivas oli kirkkaan sininen, ja aurinko paistoi kirkkaasti. Vesi joessa oli rauhallinen ja kaunis, ja linnut lauloivat puissa. Se oli täydellinen päivä.
Istuskelin rannalla ja nautin hetkestä. Ajattelin kaikesta siitä, mitä olin nähnyt ja kokenut sen ajan, jonka olin asunut Seinen rannalla. Ajattelin ihmisistä, joita olin tavannut, paikoista, joissa olin käynyt, ja asioista, joita olin oppinut.
Olin onnellinen siitä, että olin saanut asua Seinen rannalla. Se oli ollut minulle hieno kokemus. Olin nähnyt paljon, oppinut paljon ja tavannut paljon ihania ihmisiä.
Sain asua Seinen rannalla vain pari vuotta, mutta se aika muutti elämäni ikuisesti. Opin paljon itsestäni ja maailmasta, ja sain ystäviä, jotka säilyvät minulla loppuelämäni.
Kiitos, Seine, että olet olemassa. Olet yksi niistä asioista, jotka tekevät elämästäni niin erityisen.