Suljettu sisään

Olen aina viihtynyt yksin. Nautin omasta seurastani ja arvostan hiljaisuutta ja rauhaa. Mutta viime aikoina yksinäisyydestäni on tullut enemmän taakkaa kuin nautinto. Olen tuntenut itseni suljetuksi neljän seinän sisään, eristetyksi maailmasta ulkopuolellani.

Kaikki alkoi, kun menetin työni. Olin tehnyt samassa työssä yli kymmenen vuotta, ja se oli aina ollut minulle enemmän kuin vain työ. Se oli osa identiteettiäni. Joten kun minut irtisanottiin, tunsin kuin olisin menettänyt osan itsestäni.

Työttömyys vei minulta myös suuren osan sosiaalisista kontakteistani. Enää en tavannut työtovereitani joka päivä, eikä minulla ollut enää samoja mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä. Päivät alkoivat tuntua pitkiltä ja tyhjiltä, ja minusta alkoi tuntua yhä enemmän yksinäiseltä.

Yksinäisyyteni alkoi vaikuttaa myös fyysiseen ja henkiseen terveyteeni. En enää jaksanut liikkua tai tehdä asioita, joista ennen nautin. Olin jatkuvasti väsynyt ja masentunut, ja ajatukseni alkoivat kiertää negatiivisia piirejä.

Yritin päästä eroon yksinäisyydestäni. Liityin erilaisiin harrastusryhmiin ja ilmoittauduin vapaaehtoistyöhön, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Tunsin itseni edelleen ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi.

Eräänä päivänä tapasin ystäväni, jonka kanssa en ollut nähnyt pitkään aikaan. Kerroin hänelle, kuinka olin kärsinyt yksinäisyydestä. Hän kuunteli minua kärsivällisesti ja sanoi sitten jotain, joka muutti kaiken.

"Et ole yksin", hän sanoi. "On monia ihmisiä, jotka välittävät sinusta ja haluavat auttaa." Alkuun en uskonut häntä, mutta sitten hän alkoi kertoa minulle kaikista ihmisistä, jotka olivat kysyneet minusta ja huolehtineet hyvinvoinnistani. En ollut tiennyt, että niin moni ihminen ajatteli minua.

Ystäväni sanat antoivat minulle toivoa. Tajusin, että en ollut niin yksin kuin olin kuvitellut. Oli ihmisiä, jotka välittivät minusta, ja he halusivat auttaa minua pääsemään yli yksinäisyydestäni.

Aloin ottaa yhteyttä ihmisiin, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Lähetin viestejä, soitin puheluita ja pyysin tapaamaan. Aluksi oli pelottavaa ottaa aloite, mutta yllätyin positiivisesti siitä, kuinka paljon ihmiset olivat valmiita auttamaan.

Vähitellen aloin löytää tieni takaisin ihmisten pariin. Liityin uuteen harrastusryhmään, aloin käydä kuntosalilla ja tapasin vanhoja ystäviä. En vieläkään ole täysin päässyt yli yksinäisyydestäni, mutta olen tehnyt paljon edistystä.

Olen oppinut, että yksinäisyys on yleinen ongelma. Moni ihminen kärsii yksinäisyydestä, eikä ole häpeä pyytää apua. Jos sinäkin tunnet itsesi yksinäiseksi, älä epäröi ottaa yhteyttä läheisiisi. He välittävät sinusta ja haluavat auttaa sinua.