Tavio - Salaisuus paljastuu

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä, jotka ovat auttaneet minua matkani varrella. Erityisesti yksi henkilö on jäänyt mieleeni: Tavio. Tavio oli ensimmäinen ihminen, joka uskoi minuun ja potentiaaliini.

Tapasin Tavion ensimmäisen kerran, kun aloitin opinnot yliopistossa. Olin peloissani, hukassa ja epävarma itsestäni. Tavio oli ystävällinen ja kannustava heti alusta alkaen. Hän istui aina eturivissä luennoilla, kysyi paljon kysymyksiä ja osallistui aktiivisesti keskusteluihin. Ihailin hänen rohkeuttaan ja haluaan oppia.

Eräänä päivänä Tavio kysyi, haluaisinko liittyä hänen opiskeluryhmäänsä. Olin todella otettu ja suostuin heti. Opiskeluryhmässä Tavio oli loistava ryhmänjohtaja. Hän oli aina valmis auttamaan, jakamaan muistiinpanojaan ja kannustamaan muita. Hänen avullaan opin paljon ja sain itseluottamustani lisää.

Ajan mittaan opiskeluryhmämme muuttui ystäväryhmäksi. Vietimme paljon aikaa yhdessä, opiskelimme, kävimme elokuvissa ja matkustimme. Taviosta tuli yksi parhaista ystävistäni. Hän oli aina siellä minua varten, kuuntelemassa, neuvomassa ja rohkaisemassa.

Valmistuttuamme yliopistosta menimme eri teille. Tavio muutti pois kaupungista, ja yhteydenpito väheni. Mutta aina kun tapasimme, oli kuin aika ei olisi koskaan kulunut. Hän oli edelleen sama ystävällinen ja kannustava ihminen, joka oli uskonut minuun alusta asti.

Eräänä päivänä sain puhelun Taviolta. Hän kertoi saaneensa tietää, että hänellä on harvinainen ja aggressiivinen syöpä. Uutinen iski minuun kuin salama. En voinut uskoa, että ystäväni, joka oli aina ollut niin täynnä elämää, joutuisi kohtaamaan tällaisen koettelemuksen.

Puhuin tavion kanssa joka päivä sairaalassa. Hän oli urhea ja luottavainen, vaikka tiesi, ettei hänellä ollut paljon aikaa jäljellä. Hän ei koskaan valittanut tai pyytänyt sääliä. Sen sijaan hän keskittyi elämään niin täysipainoisesti kuin mahdollista.

Tavio nukkui pois rauhallisesti perheensä ympäröimänä. Hänen kuolemansa jätti suuren aukon elämääni. Mutta olen niin kiitollinen siitä, että sain tuntea hänet ja että hän uskoi minuun. Hän opetti minulle, että jopa vaikeimmissa olosuhteissa on aina toivoa.

Tavio, kiitos, että olit elämässäni. En olisi koskaan tullut niin pitkälle ilman sinua. Sinua tullaan kaipaamaan, mutta sinun muistosi ja opetuksesi elävät ikuisesti.