Ursa - satu lampaiden joukossa

Maailma on täynnä susia. Niitä, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen haluamansa. Ja sitten on lampaita, jotka seisovat hiljaa ja katsovat, kun sudet viedvät kaiken. Mutta on olemassa myös toisenlaisia olentoja - niitä, jotka ovat valmiita taistelemaan. Ne, jotka eivät pelkää susia.

Ursa on yksi niistä harvoista, jotka ovat valmiita taistelemaan. Hän on vahva, urhea ja peloton. Hän ei pelkää ketään, ei edes itse paholaisinta. Hän on lampaiden joukossa oleva susi, mutta hän ei ole susi lainkaan.

Ursa syntyi pienessä kylässä, joka oli täynnä lampaita. Hänen vanhemmat olivat lampaita, ja hänen ystävät olivat lampaita. Mutta Ursa oli erilainen. Hän oli aina ollut utelias ja röyhkeä, ja hän oli aina pyrkinyt tekemään oman tiensä.

Eräänä päivänä Ursa ja hänen ystävänsä olivat leikkimässä metsässä, kun he törmäsivät susiin. Sudet olivat suuria ja pelottavia, ja he alkoivat jahdata lampaita. Ursan ystävät juoksivat pakoon, mutta Ursa jäi paikalleen. Hän ei pelännyt susia, ja hän oli päättänyt taistella heitä vastaan.

Ursa taisteli susia vastaan rohkeasti, mutta lopulta hän joutui alakynteen. Juuri kun sudet olivat valmiita tappamaan hänet, hänen isänsä saapui paikalle. Ursan isä oli suuri ja voimakas, ja hän ajoi sudet pois.

Tuolloin Ursa tajusi, etteivät sudet ole voittamattomia. He ovat pelkkiä lampaita susikuvissa. Hän tajusi, että hän ei ollut susi, vaan lampaiden keskuudessa oleva leijona. Hän oli valmis taistelemaan susia vastaan, mitä tahansa tapahtuisikin.

Ursa jatkoi lampaiden parissa asumista, mutta hän ei ollut enää heidän kaltainen. Hän oli Ursa, lampaiden joukossa oleva susi. Ja hän oli valmis taistelemaan susia vastaan, missä ja milloin tahansa.

Eräänä päivänä sudet hyökkäsivät jälleen Ursan kylään. Tällä kertaa Ursa oli valmis heitä varten. Hän johti lampaat taisteluun ja auttoi heitä ajamaan sudet pois. Sudet olivat yllättyneitä ja peloissaan, eivätkä he koskaan palanneet.

Ursa sai sankarin maineen ja hänet tunnettiin koko kylässä. Mutta hän ei koskaan unohtanut sitä, millaista oli olla susien jahtaama. Hän tiesi, että sudet olisivat aina siellä, vaanien varjoissa.

Ursa jatkoi susien taistelemista koko ikänsä. Hän ei pelännyt niitä, ja hän ei koskaan luovuttanut. Hän oli lampaiden joukossa oleva susi, ja hän oli valmis taistelemaan susia vastaan niin kauan kuin hän eli.