Vuonna 2020 Suomi järkyttyi, kun terapiapalvelu Vastaamon tietoturva murrettiin ja tuhansien asiakkaiden arkaluonteiset potilastiedot varastettiin.
Sinä päivänä, kun murrosta uutisoitiin, olin peloissani ja järkyttynyt. Tiesin, että Vastaamon palveluita oli käyttänyt moni ystäväni ja tuttavani, ja pelkäsin heidän tietoturvansa puolesta.
Seuraavina viikkoina ja kuukausina uutiset Vastaamo-murrosta vain pahenivat. Kävi ilmi, että varastettuja potilastietoja oli julkaistu netissä ja kiristäjät vaativat uhreilta lunnaita tietojen poistamiseksi.
Vastaamo-murto oli vakava rikos, joka rikkoi tuhansien ihmisten luottamuksen. Se osoitti myös, että kyberrikollisuus on vakava uhka, jota ei pitäisi aliarvioida.
Murron jälkeen olen seurannut uutisointia aiheesta tarkasti. Olen lukenut artikkeleita ja haastatteluja ja yrittänyt ymmärtää, miten tällainen on voinut tapahtua.
Yksi asia, joka on minua erityisesti järkyttänyt, on se, miten hitaasti poliisi on reagoinut Vastaamo-murtoon. On kulunut jo yli kaksi vuotta, eikä yhtäkään epäiltyä ole saatu kiinni.
Tämä on kohtuutonta uhreille, jotka joutuvat elämään pelossa siitä, että heidän arkaluonteiset tietonsa saattavat milloin tahansa joutua julkisuuteen.
Vastaamo-murto on myös osoitus siitä, miten tärkeää on suojata henkilötietojamme. Meidän on kaikilla oltava tietoisia kyberrikollisuuden uhista ja ryhdyttävä tarvittaviin toimiin tietojemme suojaamiseksi.
Voimme tehdä tämän käyttämällä vahvoja salasanoja, olemalla varovaisia sähköposteja avatessa ja lataamalla vain luotettavista lähteistä. Voimme myös ottaa käyttöön kaksivaiheisen vahvistuksen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Vastaamo-murto oli vakava rikos, joka muutti ikuisesti tuhansien ihmisten elämää. Meidän on opittava tästä murrosta ja ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että vastaavaa ei tapahdu enää koskaan.
Kunnioitan Vastaamo-murron uhreja ja toivon, että he saavat tarvitsemansa tuen ja oikeudenmukaisuuden.