Wuthering Waves

Olen aina ollut suuri veden ystävä. Rakastan tunnetta olla vedessä, lämpimän auringon lämmittäessä ihoani ja aaltojen hellästi lyödessä kehoani vastaan. Minusta on myös aina ollut jotain maagista meressä. Sen tuntematon syvyys ja mysteeri kiehtovat minua. Ja vaikka olenkin kokenut monta upeaa hetkeä vedessä, yksi erityinen hetki erottuu joukosta muistona, jota vaalin suurella lämmöllä.

Muutamia vuosia sitten matkustin ystäväni kanssa Costa Rican rannikolle. Olimme kuulleet uskomattomista surffauspaikoista ja harvinaisista eläimistä, jotka asuivat alueella. Saavuimme perille iltapäivällä ja suuntasimme heti lähimpään rantaan. Kun saavuimme, olimme hämmästyneitä näkemästämme. Vesi oli niin kirkasta, että näimme pohjan selvästi, ja aallot olivat täydellisiä surffaukseen.

Puimme surffilaudan ja lähdimme veteen. Ensimmäiset aaltoni olivat hieman kömpelöitä, mutta pian sain siitä kiinni. Seuraavien tuntien aikana surffasimme aalloilla ja nautimme lämpimästä vedestä ja auringosta. Vesi tuntui niin pehmeältä ja silkkisen lämpimältä ihoani vasten. Ja kun suljin silmäni ja annoin aaltojen viedä minua, tunsin olevani täysin yhtä meren kanssa.

Kun aurinko alkoi laskea, päätimme palata rannalle. Kun kävelimme takaisin majapaikkaamme, huomasin vedessä jotain liikkuvan. Se oli pieni merikilpikonna, joka oli juuri kuoriutunut munastaan. Päätimme seurata sitä, kun se kömpi hitaasti kohti merta. Oli uskomatonta nähdä tämä pieni olento ottamassa ensimmäiset askeleensa uudessa kodissaan.

Kun merikilpikonna saavutti meren, se katosi aaltoihin. Se oli surullinen hetki, mutta myös kaunis muistutus elämän kiertokulusta. Ja kun katsoin auringonlaskua ja kuuntelin aaltojen ääntä, tunsin suurta rauhaa ja kiitollisuutta. Olin kokenut jotain todella erityistä, jotain, jota en koskaan unohtaisi.

Siitä päivästä lähtien merellä on ollut erityinen paikka sydämessäni. Se on paikka, johon voin aina mennä paetakseen kaiken muun ja vain olla. Siellä tunnen olevani osa jotain suurempaa kuin minä itse, jotain ikuista ja kaunista.

Joten jos koskaan tunnet olosi yksinäiseksi, peloissasi tai hukkua, suosittelen menemään merelle. Anna aaltojen viedä sinut, anna tuulen puhaltaa hiuksiasi ja anna auringon lämmittää ihoasi. Ja muista, että olet osa jotain suurempaa kuin sinä itse, jotain ikuista ja kaunista.